Kuntaliitokset askarruttavat. Tästä todistaa sekin, että marraskuussa Keravan Vasemmistoliiton aiheesta järjestämään keskustelutilaisuuteen oli saapunut osanottajia myös naapurikunnista, jopa Hyvinkäältä asti.
Yksituumaista näkemystä liitosten tarpeellisuudesta ja toteuttamistavasta ei ole helppo löytää. Yhdeksi jarruttavaksi tekijäksi näyttää nousevan asukkaiden pelko palvelujen ja vaikutusmahdollisuuksien heikentymisestä.
Aiheesta käyttivät alustavat puheenvuorot kansanedustaja, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne, Keravan entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Rolf Paqvalin, joka toimii mm. Uudenmaan liiton asiantuntijana, Keravan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Markku Liimatainen ja Keravan Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheejohtaja Maila Hölttä. Illan juonsi Vasemmistoliiton keravalainen kaupunginvaltuutettu Pia Lohikoski.
Ei pakosta
Kalliorinne korosti, ettei kuntia ajeta pakolla liittymään yhteen, kuten edellisen hallituksen Paras-laissa oli tavoitteena. Se synnytti mm. epädemokraattisia hallintohimmeleitä, mm. kuntayhtymiä, joihin ei valita edustajia vaaleilla. Hyvin teknisesti on kasattu esim. noin 20 000 hengen yhteistoiminta-alueita.
Nyt istuvan hallituksen ohjelman tavoitteena on synnyttää vahvoja peruskuntia, jotka ovat ihmisten luontaisia työssäkäyntialueita siellä, missä se on perusteltua.
Kalliorinne sanoi olevansa asialla herkin korvin. Hän kuuluu eduskunnan hallintovaliokuntaan, joka käsittelee mm. kunta-asioita. Syksyllä 2012 on mahdollista nähdä, millainen kuntarakennelaista on tulossa. Tammikuun loppuun mennessä vuonna 2012 saattavat ensimmäiset esitykset hallituksen suunnalta olla valmiina..
Tulossa ikäviä leikkauksia
Rolf Paqvalin viittasi julkisen talouden kestävyysvajeeseen perustellessaan kuntaliitosten merkitystä. Kuntarakenneuudistus on osa talouspolitiikkaa. Lähiaikoina joudutaan tekemään ikäviä leikkauksia palveluissa ja rahoituksessa, hän ennusti.
Yhdyskuntarakenne on kehitettävä sellaiseksi, että se on taloudellinen ja ympäristön kannalta kestävä. Nykyrakennetta on tiivistettävä, haja-asutusta estettävä. On tuettava sosiaalista eheyttä ja jarrutettava hyvin toimeentulevien ja heikompiosaisten asuttamien alueiden syntymistä.
KUUMA-kuntien, joihin nyt kuuluvat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti, kuvitellaan toimivan yhteistyössä tehokkaammin kuin ne toimivat. Kunnallishallinnolle sopii Paqvalinin mielestä parhaiten 35 000 – 40 000 asukkaan kunnat. Keravan kokoinen on yhden ihmisen hallittavissa. Siellä on helpompi tehdä ratkaisuja kuin Helsingissä. Metropolialuehallinto olisi kehitettävä kuntien yläpuolelle. Sen päätettäviin asioihin kuuluisivat mm. maankäyttö, asuminen ja liikenne.
Paqvalin totesi, että poliittinen johtaminen on yhä haastavampaa. Isoissa kunnissa virkamiesvalta kasvaa. Siksi hänen mielestään olisi siirryttävä järjestelmään, jossa luottamushenkilöt työskentelevät puolipäiväisinä.
Valtion ja kuntien välinen työnjako uusiksi
Markku Liimataisen mielestä jotain täytyy tehdä. Ruotsissa on vähennetty kuntia, ja toisaalta Unkarissa niitä on paljon. Suomessa valtiovallan ja kuntien välistä työnjakoa on tarkasteltava ja mahdollisesti siirtää erikoissairaanhoito kokonaan valtiolle. Kainuun malliin, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut on hoidettu maakunnallisesti, kaikki eivät ole tyytyväisiä. Odotettuja säästöjä ei ole syntynyt.
Uudellamaalla on hyvin erilaisia kuntia ja alueita. Kuntaliitoksien tarkastelu työssäkäyntialueiden mukaan ei ole kovin järkevää. Helsinki ja Vantaa eivät sijoitu kovin hyvin toiminnan tehokkuudessa. Kuka esim. hallitsee suuren henkilöstömäärän?
Liimatainen viittasi Jyväskylään, joka nyt joutuu ottamaan suuren lainan tai korottamaan rutkasti veroprosenttia, koska valtion kuntaliitosten edistämiseksi myöntämät porkkanarahat on nyt syöty. Jyväskylä joutuu ottamaan vastuulleen siihen liitettyjen kuntien kustannuksia.
Jos kuntaliitoksiin on mentävä, saattaisi Liimataisen mielestä olla hyvä tavoite liittää yhteen Etelä-Tuusula, Kerava ja Länsi-Sipoo, erityisesti Talma. Pitäisi katsoa uudelleen, mikä kunta on ja mitkä sen rajat ja mistä saadaan järkevimmin palvelut. Aluevaltuustojen tehtävät olisivat kyllä aika rajalliset. Suomen kunnat ovat hyvin erilaisia. Se mitä tehdään etelässä on toista kuin, mitä tehdään pohjoisessa.
Kuntaliitoksissa myös paljon hyvää
Maila Hölttä asettui selkeimmin tukemaan kuntaliitoksia. Hän kertoi yhdestä valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Oili Liukkosen (vas.) kanssa laatimastaan tarkastelusta, jonka mukaan Keski-Uudellamaalla voitaisi Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhteenliittämisen sijasta miettiä myös Hyvinkään, Nurmijärven ja Sipoon vetämistä mukaan.
Näin muodostettu suurkunta olisi vahva vastapaino Suur-Helsingille. Se rakentuisi etelästä Hyvinkäälle ja Mäntsälään sekä tulevaisuudessa lännestä itään johtavien ratojen varteen. Liikkuminen nojautuisi pääosin juniin. Asunnot rakennettaisiin ratojen läheisyyteen. Nämä toimenpiteet jarruttaisivat mm. ilmaston lämpenemistä. Vanhojen kuntien keskukset muodostaisivat paikallishallinnollisia keskuksia. Samalla tulisi paneutua demokraattisen päätöksenteon kehittämiseen
Välttämätöntä on Höltän mielestä puuttua Keski-Uudenmaan kuntien kilpailuun nk. hyvistä veronmaksajista. Tämä on johtanut esim. Tuusulassa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mikä on kallista ja ympäristöä kuluttavaa kehitystä. Sosiaalisesta vuokra-asunto- ja muusta asuntotuotannosta kunnat eivät ole kiinnostuneita.
- Mistä löydetään asuntoja aikuistuville, vastavalmistuneille tai palveluammateissa työskenteleville pienipalkkasille asukkaille? hän kysyi. Keravan asuntojono on kasvanut huolestuttavasti: Kun siinä huhtikuussa 2009 oli runsas 300 hakijaa, niin nyt marraskuun lopulla se jo käsitti 525 hakijaa.
Vuokra-asuntotuotanto on kaikissa KUUMA-kunnissa jäänyt pahasti jälkeen siitä, mitä nk. MAL-sopimuksessa, siis maankäyttöä, asumista ja liikennettä mutta myös ympäristöä käsittävässä, valtion ja kuntien välisessä sopimuksessa otettiin tavoitteeksi.
Voimakkaasti puolesta ja vastaan
Käydyssä keskustelussa mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan. Kuntaliitoksissa nähtiin vaara paikallisdemokratialle ja mahdollisuudelle päättää palveluista, jotka on myös saatava läheltä.
Toisaalta niiden tuloksena voisi syntyä elinvomaisia kuntia, joiden kehittäminen pystytään turvaamaan. Pelättiin, kuinka voidaan estää haja-asutusta. Niin kauan kuin nykyinen kuntarakenne ja maakuntavaltuusto säilyvät, niin kauan nykyinen meno jatkuu. Kuuma-yhteistyö on ollut tyhjäkäyntiä. Kolmen kunnan eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistäminen olisi parempi vaihtoehto. Kuntien tietoliikennejärjestelmät ovat valitettavasti erilaisia. Tieto ei kulje esim. terveydenhoidossa rajan yli. Järjestelmien yhdistäminen on välttämätöntä, mutta kallista.
Maila Hölttä
Avainsanat: kuntauudistus, maila hölttä, markku liimatainen, pia lohikoski, risto kalliorinne, rolf paqvalin
