Yksituumaista näkemystä liitosten tarpeellisuudesta ja toteuttamistavasta ei ole helppo löytää. Yhdeksi jarruttavaksi tekijäksi näyttää nousevan asukkaiden pelko palvelujen ja vaikutusmahdollisuuksien heikentymisestä.

Aiheesta käyttivät alustavat puheenvuorot kansanedustaja, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne, Keravan entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Rolf Paqvalin, joka toimii mm. Uudenmaan liiton asiantuntijana, Keravan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Markku Liimatainen ja Keravan Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheejohtaja Maila Hölttä. Illan juonsi Vasemmistoliiton keravalainen kaupunginvaltuutettu Pia Lohikoski.

Ei pakosta

Kalliorinne korosti, ettei kuntia ajeta pakolla liittymään yhteen, kuten edellisen hallituksen Paras-laissa oli tavoitteena. Se synnytti mm. epädemokraattisia hallintohimmeleitä, mm. kuntayhtymiä, joihin ei valita edustajia vaaleilla. Hyvin teknisesti on kasattu esim. noin 20 000 hengen yhteistoiminta-alueita.

Nyt istuvan hallituksen ohjelman tavoitteena on synnyttää vahvoja peruskuntia, jotka ovat ihmisten luontaisia työssäkäyntialueita siellä, missä se on perusteltua.

Kalliorinne sanoi olevansa asialla herkin korvin. Hän kuuluu eduskunnan hallintovaliokuntaan, joka käsittelee mm. kunta-asioita. Syksyllä 2012 on mahdollista nähdä, millainen kuntarakennelaista on tulossa. Tammikuun loppuun mennessä vuonna 2012 saattavat ensimmäiset esitykset hallituksen suunnalta olla valmiina..

Tulossa ikäviä leikkauksia

Rolf Paqvalin viittasi julkisen talouden kestävyysvajeeseen perustellessaan kuntaliitosten merkitystä. Kuntarakenneuudistus on osa talouspolitiikkaa. Lähiaikoina joudutaan tekemään ikäviä leikkauksia palveluissa ja rahoituksessa, hän ennusti.

Yhdyskuntarakenne on kehitettävä sellaiseksi, että se on taloudellinen ja ympäristön kannalta kestävä. Nykyrakennetta on tiivistettävä, haja-asutusta estettävä. On tuettava sosiaalista eheyttä ja jarrutettava hyvin toimeentulevien ja heikompiosaisten asuttamien alueiden syntymistä.

KUUMA-kuntien, joihin nyt kuuluvat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti, kuvitellaan toimivan yhteistyössä tehokkaammin kuin ne toimivat. Kunnallishallinnolle sopii Paqvalinin mielestä parhaiten 35 000 – 40 000 asukkaan kunnat. Keravan kokoinen  on yhden ihmisen hallittavissa. Siellä on helpompi tehdä ratkaisuja kuin Helsingissä. Metropolialuehallinto olisi kehitettävä kuntien yläpuolelle. Sen päätettäviin asioihin kuuluisivat mm. maankäyttö, asuminen ja liikenne.

Paqvalin totesi, että poliittinen johtaminen on yhä haastavampaa. Isoissa kunnissa virkamiesvalta kasvaa. Siksi hänen mielestään olisi siirryttävä järjestelmään, jossa luottamushenkilöt työskentelevät puolipäiväisinä.

Valtion ja kuntien välinen työnjako uusiksi

Markku Liimataisen mielestä jotain täytyy tehdä. Ruotsissa on vähennetty kuntia, ja toisaalta Unkarissa niitä on paljon. Suomessa valtiovallan ja kuntien välistä työnjakoa on tarkasteltava ja mahdollisesti siirtää erikoissairaanhoito kokonaan valtiolle. Kainuun malliin, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut on hoidettu maakunnallisesti, kaikki eivät ole tyytyväisiä. Odotettuja säästöjä ei ole syntynyt.

Uudellamaalla on hyvin erilaisia kuntia ja alueita. Kuntaliitoksien tarkastelu työssäkäyntialueiden mukaan ei ole kovin järkevää. Helsinki ja Vantaa eivät sijoitu kovin hyvin toiminnan tehokkuudessa. Kuka esim. hallitsee suuren henkilöstömäärän?

Liimatainen viittasi Jyväskylään, joka nyt joutuu ottamaan suuren lainan tai korottamaan rutkasti veroprosenttia, koska valtion kuntaliitosten edistämiseksi myöntämät porkkanarahat on nyt syöty. Jyväskylä joutuu ottamaan vastuulleen siihen liitettyjen kuntien kustannuksia.

Jos kuntaliitoksiin on mentävä, saattaisi Liimataisen mielestä olla hyvä tavoite liittää yhteen Etelä-Tuusula, Kerava ja  Länsi-Sipoo, erityisesti Talma. Pitäisi katsoa uudelleen, mikä kunta on ja mitkä sen rajat ja mistä saadaan järkevimmin palvelut. Aluevaltuustojen tehtävät olisivat kyllä aika rajalliset. Suomen kunnat ovat hyvin erilaisia. Se mitä tehdään etelässä on toista kuin, mitä tehdään pohjoisessa.

Kuntaliitoksissa myös paljon hyvää

Maila Hölttä asettui selkeimmin tukemaan kuntaliitoksia. Hän kertoi yhdestä valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Oili Liukkosen (vas.) kanssa laatimastaan tarkastelusta, jonka mukaan Keski-Uudellamaalla voitaisi Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhteenliittämisen sijasta miettiä myös Hyvinkään, Nurmijärven ja Sipoon vetämistä mukaan.

Näin muodostettu suurkunta olisi vahva vastapaino Suur-Helsingille. Se rakentuisi etelästä Hyvinkäälle ja Mäntsälään sekä tulevaisuudessa lännestä itään johtavien ratojen varteen. Liikkuminen nojautuisi pääosin juniin. Asunnot rakennettaisiin ratojen läheisyyteen. Nämä toimenpiteet jarruttaisivat mm. ilmaston lämpenemistä. Vanhojen kuntien keskukset muodostaisivat paikallishallinnollisia keskuksia. Samalla tulisi paneutua demokraattisen päätöksenteon kehittämiseen

Välttämätöntä on Höltän mielestä puuttua Keski-Uudenmaan kuntien kilpailuun nk. hyvistä veronmaksajista. Tämä on johtanut esim. Tuusulassa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mikä on kallista ja ympäristöä kuluttavaa kehitystä. Sosiaalisesta vuokra-asunto- ja muusta asuntotuotannosta kunnat eivät ole kiinnostuneita.

- Mistä löydetään asuntoja aikuistuville, vastavalmistuneille tai palveluammateissa työskenteleville pienipalkkasille asukkaille? hän kysyi. Keravan asuntojono on kasvanut huolestuttavasti: Kun siinä huhtikuussa 2009 oli runsas 300 hakijaa, niin nyt marraskuun lopulla se jo käsitti 525 hakijaa.

Vuokra-asuntotuotanto on kaikissa KUUMA-kunnissa jäänyt pahasti jälkeen siitä, mitä nk. MAL-sopimuksessa, siis maankäyttöä, asumista ja liikennettä mutta myös ympäristöä käsittävässä, valtion ja kuntien välisessä sopimuksessa otettiin tavoitteeksi.

Voimakkaasti puolesta ja vastaan

Käydyssä keskustelussa mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan. Kuntaliitoksissa nähtiin vaara paikallisdemokratialle ja mahdollisuudelle päättää palveluista, jotka on myös saatava läheltä.

Toisaalta niiden tuloksena voisi syntyä elinvomaisia kuntia, joiden kehittäminen pystytään turvaamaan. Pelättiin, kuinka voidaan estää haja-asutusta. Niin kauan kuin nykyinen kuntarakenne ja maakuntavaltuusto säilyvät, niin kauan nykyinen meno jatkuu. Kuuma-yhteistyö on ollut tyhjäkäyntiä. Kolmen kunnan eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistäminen olisi parempi vaihtoehto.  Kuntien tietoliikennejärjestelmät ovat valitettavasti erilaisia. Tieto ei kulje esim. terveydenhoidossa rajan yli. Järjestelmien yhdistäminen on välttämätöntä, mutta kallista.

Maila Hölttä

Huhtikuussa 2009 vuokra-asuntojonossa oli yli 300. Lukua pidettiin huolestuttavan suurena. Mutta tilanne on vain huonontunut ja nopeasti.

Vuosina 2005 – 2010 kokonaistuotanto oli keskim. 288 as./vuosi, joista vuokra-asuntoja 38 eli 10 %.

Vuosina 2011 – 2015 vastaavat luvut ovat keskim. 358 as./vuosi, joista vuokra-asuntoja 52 eli 14 %.

Tällä menolla jono pitenee. Niin se pitenee KUUMA-kunnissakin. Ne kaikki ovat kiinnostuneita vain nk. hyvistä veronmaksajista eli omistusasuntoa hankkivista ja erityisesti pientalotonttia etsivistä.

Mikään taho kaupungissamme eikä kukaan kanna kokonaisvastuuta maa-, kaavoitus-, tontti- eikä asuntopolitiikasta, asioista, joiden varaan koko kaupungin kehittäminen perustuu. Näillä näkymin vuokra-asuntoja voidaan  rakentaa vain Ahjooon ja Kytömaalle.

Ennen yritykset hoitivat työntekijöidensä asumisen. Nyt ne pyytävät kuntia huolehtimaan asunnoista, että saadaan työntekijöitä. Asunnot, nimenomaan vuokra-asunnot, ovat myös edellytyksenä kunnan palvelujen turvaamiselle ja kuntataloudelle. Esim. harvalla vastavalmistuneella on pääomaa hankkia omistusasuntoa, edes ASO-asuntoa.

Kun näyttää siltä, että luisumme taantumaan, olisi tärkeää neuvotella rakentajien kanssa, että ne toteuttaisivat haltuunsa kahmimillaan tonteilla vuokra-astuntoja. Kaupunki voisi jopa hiukan maksaa takaisin tontin hinnasta, että näin tapahtuisi.

Kaupunki voisi Nikkarinkruunun asuntotuotannolle vuokrata tontit. Näin saataisiin vuokria kohtuullisemmiksi. Vuokra-asuntojen rakennuttaminen edellyttää vain 5 %:n oman pääoman sijoittamista, joten Nikkarinkruunulle ei voi olla kohtuuttoman vaikeaa lisätä reippaasti niiden tuotantoa.

Valtion pitää lisäksi tulla hätiin ja panna selkeät velvoitteet ja sanktiot kunnille esim. valtionosuuksien kautta.

Uudenmaan liitto on pyytänyt eri alojen huippuasiantuntijoita arvioimaan viime keväänä valmistunutta maakuntakaavaluonnosta.

Professorit Mari Vaattovaara ja Matti Kortteinen ovat kommentoineet metropoliseudun kehittämisessä esille noussutta ajatusta yhteisvastuullisesta seudullisesta asuntopolitiikasta. He pitävät ongelmalllisena, että Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa ei tähän teemaan puututa lainkaan. Ei mietitä, mitä seurauksia on siitä, että syntyy toisistaan poikkeavia asuinalueita, hyväosaisten ja huono-osaisten, eikä sitä, miten tällaiselle kehitykselle voisi panna jarrut.

Heidän mielestään olisi keskeisen tärkeää, että Uudenmaan kunnat yhteistyössä harkitsisivat ja ottaisivat kantaa niihin seudun kehityksen rakenteellisiin haasteisiin, joita metropolisoituminen ja siihen liittyvä sisäinen segregaatio nostavat esille.

- Uudenmaan maakuntakaava ei nykyisellään tätä tee vaan pikemminkin hienotunteisesti sivuuttaa koko teeman. Emme ole varmoja siitä, onko tämä seudun kehityksen kannalta hyväksi, professorit toteavat.

Tästä olisikin hyvä jatkaa keskustelua, pitäisikö Keski-Uudellamaalla kuntia yhdistää, vai voisivatko ne yksinään tasapuolisesti kehittää yhteisvastuullista seudullista asuntotuotantoa. KUUMA ei kauniista tavoitteista huolimatta ole saanut mitään aikaan.

Esitän pontena Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puolesta, että tulevina taloussuunnitelmavuosina vuokra-asumisen kokonaismäärää lisätään ja  tuotetaan keskim. 100 vuokra-asuntoa/v. Tavoite on sama kuin MAL-sopimukseen (maankäyttö, asuminen ja liikenne) kirjattu määrä. Muita tuettuja asuntoja (ASO-asuntoja) rakennetaan 50/v. Kokonaistavoitteeksi asetettiin 480 asuntoa vuodessa. Siitäkin on jääty, mutta sosiaalisesta asuntotuotannosta on mielestämme pidettävä kiinni.

Nikkarinkruunulle valtuusto asettaa tavoitteeksi yhden uuden vuokrakiinteistön toteuttaminen suunnitelmakauden jokaisena vuotena.

Taloussuunnitelmakirjan kohtaan rakennuslautakunnan talousarviovuoden keskeiset tavoitteet tulee kirjata turvallisen ja terveellisen ympäristön lisäksi myös maininta kestävästä kehityksestä.

Valtuuston kokouksessa kävi niin, ettei valtuuston puheenjohtaja Markku Liimatainen suostunut asettamaan pontta äänestykseen, vaan nuijankopautuksella totesi, että se merkitään Vasemmistoliiton mielipiteenä pöytäkirjaan. 

Kaupunginvaltuutettu Maila Hölttä piti Keravan Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron 12.12.2011 kaupunginvaltuustossa.

Keravan strategiassa sekä lasten ja nuorten ohjelmassa puhutaan syrjäytymistä ennaltaehkäisevien toimien tärkeydestä. Sanoissa ja teoissa oli taas havaittavissa ristiriitaa, kun valtuustossa oltiin monista asioista huolissaan, mutta huoli ei kantanut äänestyspäätöksiin saakka. Keravallahan on jo entuudestaan tunnetusti Suomen suurimmat luokkakoot, mutta ilmeisesti se ei valtuuston enemmistöä haittaa, kun luokkakokoja ollaan jälleen ensi vuonna perusopetuksen alibudjetoinnin seurauksena valmiita kasvattamaan entuudestaan.

Sosiaali- ja terveystoimen virastopäällikkö kertoi jo aiemmin syksyllä kaupunginhallituksessa, että ensi vuonna mennään laittomuuksien puolelle, jos sosiaali- ja terveyspalveluihin ei myönnetä lautakunnan esittämää minimisummaa, jolla lakisääteiset palvelut juuri niukasti saataisiin toteutettua. Tämä ei hetkauttanut sen paremmin hallituksen kuin valtuustonkaan enemmistöä, jonka mielestä lautakunnan esittämä talousarvioesitys oli liian suuri hyväksyttäväksi sellaisenaan.

Kuitenkin meillä on olemassa tilastotietoa, jonka mukaan Keravalla tuotetaan palvelut jo nyt säästöliekillä ja selvästi halvemmalla kuin naapurikunnissa. Keravan terveyskeskukseen ei saa lääkärinaikoja, omaishoidon keravalaisille potilaille tapahtuu “ihmeparantumisia” säästösyistä ja myös toimeentulotuen käsittelyajat ovat meillä normiaikoja pidempiä.

Esitin 12.12.2011 Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puolesta Keravan valtuustolle, että:

“Sosiaali- ja terveyslautakunnalle myönnetään 82 195 000 euroa lautakunnan esityksen mukaan, jotta lakisääteiset palvelut saadaan turvattua.

Kasvatus- ja opetuslautakunnalle myönnetään 50 956 000 euroa lautakunnan esityksen mukaan, jotta päivähoidon jonot saadaan purettua, perusopetuksen resurssit turvattua ja satsauksena ennaltaehkäiseviin toimiin.

Sivistystyön lautakunnalle myönnetään 4 212 000 euroa lautakunnan esityksen mukaan.

Esityksemme sisältää yhteensä 744 000 euron lisäyksen kaupunginhallituksen pohjaesitykseen. Erotus kaupunginhallituksen ehdotukseen katetaan siirtämällä Puuvalonaukion remonttia ja nostamalla verotuloarviota.”

Valitettavasti lapset, nuoret sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvitsijat hävisivät Keravan valtuustossa budjettiäänestyksen äänin 44-4 ja tyhjää äänesti 3. Lisärahaesityksen puolesta äänesti vain Vasemmistoliiton valtuustoryhmä.

Budjetissa on toki sisällä paljon hyviä asioita, etenkin tulevien koulu- ja päiväkoti-investointien muodossa, mutta tämän ratkaisun jälkeen heti vuoden 2012 alussa edessä olevat satojen tuhansien eurojen leikkaukset sosiaali- ja terveystoimeen sekä kasvatus- ja opetustoimeen tulevat tuntumaan kipeästi ruohonjuuritasolla.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Pia Lohikoski blogissa.

Vasemmiston kaupunginvaltuutettu Maila Hölttä kertoo asunto-ongelman olevan yksi keskeisimpiä asioita, joita tulemme nostamaan esiin huomisessa valtuuston budjettikeskustelussa.

Keravan Vasemmisto kampanjoi tänään joulumarkkinoilla. Kuumaa mehua ja Kansan uutisia meni porukoille hyvin. Kävimme lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja kuntalaisten kanssa. Moni antoi sapiskaa valtapuolueille, että asunto-, koulu- ja terveyskeskusasiat pitää saada kuntoon. Usein Keravan Vasemmistoliitto on ollut ainoa, joka on valtuusto ajanut näiden asioiden parantamista. Näin toimimme myös jatkossakin.

Härkönen käytti tilaisuutta hyväkseen ja kysyi pukkia katsomaan tulleelta suurelta lapsijoukolta, mitä mieltä he olivat uudesta kävelykadun leikkipaikasta, jossa voi myös musisoida. Muutama ihminen kun on antanut palautetta metallisten soittimien häiritsevistä äänistä. Härkönen nostatti Ateenan toridemokratian tyyliin lapsien käsiä pystyyn kysyen: “kuka on sitä mieltä, että uusi leikkipaikka  soittimineen on hyvä?” Valtava määrä käsiä nousi ilmaan. “Hyvä, me pidämme ne siellä jatkossakin”, hän totesi.

Oikeassahan lapset olivat soittimien ääni on mieluisa vaikka niitä miten soittaisi. Iloisia soittohetkiä kaikille keravalaisille.

Toinen syyskokousta kiinnostanut aihe oli kuntauudistus. Puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Risto Kalliorinne onkin tulossa 30.11. klo 18 Viertolaan alustamaan aiheesta järjestettävään avoimeen keskustelutilaisuuteen.

Syyskokous keskusteli myös Keravan kaupungin vuodelle 2012 valmisteilla olevasta budjetista. Pia Lohikoski kertoi, että lautakuntien esitykset vaatisivat muutaman miljoonan euron lisäpanosta valtuuston hyväksymän talousraamin päälle. Hän oli huolissaan kaupungin palveluiden tason laskemisesta erityisesti lasten ja vanhusten osalta, mikäli lautakuntien esittämiä lisärahoja ei joulukuussa valtuuston budjettikokouksessa myönnetä.

Keravan Vasemmistoliitto vaatii, että varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja terveyspalveluiden resurssit on turvattava vuoden 2012 talousarviossa. Lasten ja vanhusten huolenpito on turvattava myös taloudellisesti haastavina aikoina. Ongelmien ennaltaehkäisyyn panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävämpää kuin liiallinen säästäminen kuntalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

Moukaroinnin kohteeksi joutunut kirjastotalo oli ensimmäinen julkinen rakennus, jonka Kerava toteutti saatuaan kaupunginoikeudet v. 1970. Se oli hieno ele tuoreen kaupungin kulttuurimyönteisyydestä. Kaupunginjohtajana oli sivistyneenä henkilönä tunnettu Yrjö Ahomaa.

Kirjasto valmistui v. 1971 liian pienenä, mikä hyvin tiedettiin, mutta rahaa piti löytää nopeasti kasvavan kaupungin  moniin tarpeisiin. Pitkään kirjastolaitostamme palvellut Beerit Söderström on muistellut, että se oli ensimmäinen oma kulttuuritila. Se palveli ansiokkaasti ja ihmeteltävän toimivana lähes 40 vuotta. Avajaispäivänä koko Kerava oli ollut liikkeellä.

Arkkitehti Arno Savelan suunnitelemassa kirjastossa oli häivähdys strukturalismista. Arkkitehtuurissa  tämä tarkoittaa, ettei tukirakenteita tai esimerkiksi ilmastointia yritetä peittää, vaan jätetään ulkoasuun luomaan ilmettä. Sisustuksen oli suunnitellut arkkitehti Pekka Perjo. Huonekalut olivat professori Yrjö Kukkapuron  muotoilemat. Ne ovat edelleen käytössä uudessa kirjastossa.Lopputulos sai mm. Avotakka-lehden tekemään talosta näyttävän jutun.

Maire Antila on pro gradussaan “Kirjasto-olojen kehittyminen Keravalla” todennut, että uudessa kirjastossa  oli runsaasti toimintaa. Kansalaisopiston kirjallisuus- ja kynäilijäpiirit kokoontuivat sen  tiloissa, lasten elokuvakerho toimi, ja nuorille pidettiin yhdistettyä “luovan liikunnan ja teatterikerhoa”. Vuonna 1978 satutunteja lapsille pidettiin 154. Kirjastossa järjestettiin myös runsaasti  taide-, valokuva-, esine- ym. näyttelyitä.

Kun uusi kirjasto avattiin syyskuun alussa 2003, suunnitelmat vanhan kirjaston kohtalosta pääsivät vauhtiin. Päättäjien enemmistön  mielestä se piti tuhota kaupunkikuvaa rumentamasta. Ja sen tontista piti kääriä rahaa. Viis siitä, tarvitsivatko asukkaat kokoontumistilaa, mihin se talon säilyttämistä kannattaneiden mielestä olisi sopinut erittäin hyvin. Vielä vähemmän tuhoajille merkitsi se, että tontin rakentaminen asuintaloksi tukkisi viimeisenkin mahdollisuuden säilyttää keskeinen paikka asukkaiden tulevia yhteisiä tarpeita varten.

Meitä oli kuusi keravalaista, jotka loppuun asti yritimme valituksin estää vanhan kirjastotalon purkamisen. Hävisimme ottelun toukokuussa 2009.

Enää ei voi kuin ihmetellä ja pahoitella, jopa paheksua, että arvokkaasti kulttuurin ja tiedon kehtona palvellut rakennus joutui viimeisinä hetkinään mauttoman ja sivistymättömän näytöksen kohteeksi. Miksei sitä poistettu huomaamatta, eleettömästi? Keravan edustajien ei varmasti ollut pakko osallistua moiseen harkitsemattomaan tekoon.

Kyse ei ollut pelkästään lekan heiluttelusta, alkutahdeista kulttuurin talon tuhoamiseksi, vaan henkisten  arvojen moukaroinnista maan päältä. On yhä vaikeampaa tuntea itsensä keravalaiseksi, kun keskustasuunnitelmat lupaavat, että  moukarointi tästä vielä yltyy.

Maila Hölttä

kaupunginvaltuutettu